MOIKKA,
Viime kirjoituskerrasta onkin vierähtänyt jo tovi. Ollaan tässä välissä käyty koulua, reissailtu ja saatu vieraiksemme ihania ystäviämme Suomesta. Viimeinen vieraamme ystäväni Ina lähti toissapäivänä.
Viikon päästä tullaan jo joululoman viettoon Suomeen ja huomenna itseasiassa lähdetään Budapestiin.
Viime viikkojen muistettavimmat hetket ovat liittyneet joulunodotukseen, itsenäisyyspäivän juhlintaan ja case passi/pankkitiliin.
Ollaan Villen kanssa täällä odotettu innolla joulua (meillä on kaksi joulukalenteria) ja ihailtu ihania jouluvaloja (joita Eindhoven on täynnä). Kummastusta meissä on herättänyt paikallinen "joulupukki" eli Sinterklaas. Kyseessä on siis pyhä Nicolas, joka tulee laivalla meriltä 5.12 jakamaan hollantilaisille lapsille lahjoja. Itse Sinterklaas muistuttaa hyvin paljon joulupukkia eikä sinänsä ole kummastuttanut vaan suurin ihmetys meille on ollut Sinterklaasin pikkuapurit "Black Peterit". Nämä pikkuapurit ovat siis mustia miehiä joilla on koristeelliset narriasut. Marraskuun lopussa ja joulukuun ensimmäisinä päivinä kaikki marketit olivat täynnä black peter & sinterklaas oheistavaraa ja erityisiä pikkuleipiä (maistuvat kirsikalle ja olivat meidän mielestä liian esanssisia ja makeita). Myös keskustassa näki paljon ihmisiä jotka ovat lankanneet naamansa mustaksi jakaen pikkuleipiä. Jännittävä perinne täytyy sanoa!
 |
| Asiaa selventävä kuva |
Toinen meitä paljon mietityttänyt asia on Case passikatastrofi & pankkitilin jäädytys. Avasin tosiaan paikallisen pankkitilin koska suomalaiset kortit eivät käy täällä kaikkialla ja verkkomaksuja niillä ei pysty suorittamaan. Muutamia viikkoja sitten pankkikortti lakkasi toimimasta ja verkkopankista huomasin että tili oli jostakin syystä jäädytetty. Tilillä oli rahaa kuitenkin +200€ joten lähdettiin selvittämään pankkiin mistä tämä johtuisi. Pankissa minulle kerrottiin että tiedoistani puuttuu paikallinen sosiaaliturvatunnus numero (jonka hankkimisesta en ollut edes aiemmin kuullut) ja että tällainen pitää anoa kaupungintalolta. Suuntasimme kaupungintalolle ja varasimme tapaamisajan viikon päähän perjantai-iltapäivään. Seuraavalla viikolla menimme kaupungintalolle, jonotimme tunnin tähän tapaamisaikaan (Hollannissa pitää anoa tapaamisaikaa, jotta saa vuoronumeron ja voi jonottaa asiointia). Kun vihdoin tuli vuorooni minulle todettiin kättelyssä että tämä on väärä paikka ja paikallinen verotoimisto voisi ehkä auttaa (virkailija ei tosin tiennyt miten menetellä tai missä verotoimisto sijaitsee).
Lähdimme polkemaan ja etsimään verotoimistoa ja juuri ennen neljää saavuimme verotoimistoon. Verotoimiston infopisteestä kyselin apua miten menetellä ja paikallinen vahtimestari antoi minulle puhelinnumeron johon soittaa. Tässä numerossa kaikki palvelu oli hollanniksi ja kun yritin saada apua vahtimestari vastasi että "hänellä ei ole lupaa auttaa" ja ehdotti että pyytäisin apua työpaikaltani tai koulusta natiivilta. Olimme tässä kohtaa jo vähän pöyristyneitä - hassu järjestelmä ulkomaalaisille vain hollanniksi. Lopulta vahtimestari heltyi ja meni kysymään josko joku ehtisi ottaa meidän asian vielä perjantaille. Ei ehtinyt, joten tiistaina saavuimme taas hoitamaan asiaa.
Tiistaiaamuna kello 08.00 seisoin taas verotoimistossa kymmenen puolalaisen raksamiehen kanssa passi kädessäni valmiina saamaan sotunumeron. Vanhempi naisvirkailija otti minut vastaan ja pyysi täyttämään hollannin kielisen kaavakkeen. Samalla kun täyttelin kaavaketta nainen alkoi repimään passini etusivua - kuulemma oli niin hauras että näytti väärennetyltä. Sivu oli melkein jo irti kunnes hän lopetti ja sanoi "tämän kerran tämä vielä kelpaa". Seuraavan kerran hakemuksen täyttö tössäsi siihen että allekirjoitukseni ei kuulemma ollut minun. (eli ei siis täysin samanlainen kuin passissani jonka sain 8vuotta sitten)
Onneksi kuitenkin sain lopulta numeron ja tili toimii taas.
Tämän episodin jälkeen lähdin seuraavalla viikolla Haagiin Suomen suurlähetystöön hakemaan uutta passia. Onneksi tämä vanha meni haurastumisen vuoksi valmistusvian piikkiin ja nyt minulla on uusi passi Budapestin matkaa varten.
- Aino
Viimeisenä päivänä päätimme, että nyt on joululahjoja pakko löytyä ja lähdimme innokkaina kohti kuuluisaa Budapestin kauppahallia. Kauppahallin ja sitä seuranneen shoppailun jälkeen kävimme tsekkaamassa Mika Waltarin suosiman cafe New Yorkin ja suuntasimme lounaalle. Illalla menimme erääseen ravintolaan, joka näytti ulkoa päin vähintäänkin mielenkiintoiselle, mutta oli kovasti paikallisten suosiossa. Ruoka oli aivan erinomaista. Illallisen jälkeen päätimme mennä ottamaan yhdet drinkit hotellin lähellä olevaan kulmabaariin, joka oli kuitenkin aika täynnä joten päätimme vaihtaa paikkaa. Nokia maps tarjosi muutaman lähellä olevan paikan joista päädyimme lopulta englantilaistyyliseen Tom's pubiin. Sisällä meitä odotti Unkarilainen karaokepaikka, joka oli täynnä paikallisia kari tapioita. Paikka osoittautui aivan huikeaksi!! Seuraavana aamuna matka suuntautuikin takaisin Eindhoveniin.
