Hollantilaisia juttuja: Nic, Ruoka & Stef Stuntpiloot

Meille ei ole viime aikoina kuulunut oikein erikoisempaa, sillä Aino on sairastanut tosi kovasti. Koska ketään tuskin kiinnostaa kovasti yksityiskohtainen kuvaus mitä erinäisimmistä oireista päädyn kertomaan lyhyesti että ääni on mennyt ja epäillään keuhkoputkentulehdusta. Maanantaille on varattu lääkäriaika, mikäli tämä ei nyt ala rauhoittumaan. (Takana on siis viikko sairastamista)

Mistä tulemme tämän viikon muistamaan kuitenkin?

Hauskoja hetkiä nykyisessä asuinpaikassamme, Hollannin ystävällisimmän miehen Nicin luona

Olemme asuneet Nicin solukämpän huoneessa sunnuntaista asti. Maanantaina olisi tarkoitus saada avaimet ja päästä muuttamaan omiin huoneisiimme. Talo on pätkä paikallista kolmekerroksista rivitaloa ja tässä asunnossa asuu viisi hollantilaista opiskelijaa. Naapuruston talot ovat rakennettu aivan yhteen pötköön, joka onkin hauskannäköistä ja hyvin tyypillistä Hollannissa.

Nic on hyvä kokki ja rento kaveri. Tällä viikolla hän on kokannut ja opettanut meitä kokkaamaan hyviä ruokia hollantilaisittain. Nicin isä on ammatiltaan kokki joten taidot ovat varmaankin periytyneet sieltä. 

Hollantilaista pyöreää pekonia ja munia

Monet tuotteet ovat täällä Euroshopperia ja ne onkin kaikki valmistettu Alankomaissa

Paistettuja kanamunia joiden päällä tuhti kerros
kermaista Goudaa! Super nam!

Nam Nam!

Lempparimme tähän mennessä on ollut tomaattikastike-jauheliha-tonnikala-herkkusieni-pinaattilasagne. Kerrassaan herkullista!

Alkuviikosta meitä myös huvitti/ihmetytti Nicin tapa tiskata. Kun hän on pessyt astiat kuumassa Fairyvedessä sienen ja tiskiharjan kanssa, hän kuivaa astiat vaahtoisina rätillä ja laittaa ne suoraan kaappiin. Me yritimme siinä alkaa huuhtomaan mutta hän väitti että astiat ovat valmiita joten uskoimme. Tämäkin on ehkä hollantilainen tapa?

Hollantilainen ruoka ja juoma - yleisesti

Täällä ruoka on yleisesti ottaen Suomea n.30% halvempaa, riippuu raaka-aineesta. Erityisesti vihannesten, kasvisten ja hedelmien runsaus ja edullisuus on plussaa. Halvin Brie juusto maksaa täällä 80senttiä isolta palalta. Viintä ja liköörejä saa kaikista kaupoista, kaikkiin vuorokauden aikoihin. Alkoholi on halvempaa ja olutvalikoima todella monipuolinen. Hollannissa jokaisella alueella on oma oluensa. Tämän Pohjoisen-Brabantin provinssin olut on Bavaria (maksaa 40sent pullo). (Heineken on itseasiassa Amsterdamin alueen olut)

Hauskaa on, että täältä puuttuu Suomessa tyypilliset einekset kokonaan mutta kaiken saa kuitenkin slaissattuna valmiiksi. Erilaisia pussitettuja tuoreita paloiteltuja vihanneksia, kasviksia, hedelmiä ja lihoja on tarjolla hyllyttäin joka kaupassa. Näitä valmiita pusseja on helppo käyttää esim. pastoihin, wokkeihin yms. Ja hintaakaan ei ole pusseilla paljoa. Tämä miellyttää meitä, sillä yleensä pilkkominen ja kaikkien astioiden sotkeutuminen ruoanlaittoa valmistelevassa työssä on turhauttanut meitä Lappeenrannassa.

Ruokakaupoista täytyy myös mainita erityisen namit juustot. Gouda on kotoisin Hollannista, joten se on suht halpaa ja erityisen namia. Täällä ei ole mitään kumilta maistuvia kevyttuotteita.

Hollantilainen perinneruoka on graavisuolattu kala ja raaka sipuli, tätä emme harmiksemme (onneksemme) ole vielä päässeet maistamaan. Tämä on erityisesti Queen's Day:n herkku (keväinen koko kansan juhlapäivä, kuningattaren päivä "Koninginnedag"). Täällä eteläisessä osassa maata perinneruoka on kroketti, joka on yksinkertaisesti selitettynä jotakin lihasta, juustosta ja vihanneksista tehtyä sössöä joka on uppopaistettu.  Tämä on yleensä muotoiltu makkarapötkön muotoon. (Myös mäkkäristä saa McKroket hamppareita eurolla.) Toinen samankaltainen on "makkara" on saarioisten lihapullia muistuttava pötkö, joka on myöskin perinneruoka. Eli kaikki ei liha sullottuna tämmöiseen einespötköön - yllättävän tutun makuista.

Hollannissa ei tosiaan syödä kunnon lounasta ollenkaan vaan voileipiä erilaisilla majoneeseilla. Perinteisesti illallinen on kello kuusi. Ruokakaupat on auki arkipäivisin ilta yhdeksään tai kymmeneen. Sunnuntaisin auki on vain jotkut kaupat klo 16-20.

Stef Stuntpiloot - perinteisin hollantilainen opiskelijoiden juomapeli

Eräänä iltana illallisen jälkeen Nic kaivoi esiin hollantilaisen juomapelin. Kyseinen peli on suosittu lastenpeli ja kuulemma jokaisessa opiskelija-asuntolassa on vähintään yksi kappale tätä peliä. Pelillä on myös paikkakuntakohtaiset ja kansalliset mestaruuskisat joka vuosi.

Pelin idea on suojella kolmea kolikkoa pompauttamalla pilottia joka kiertää kehää koneistonsa avulla. Virtalähteenä toimii paristo. Juomapelissä on kovasti yksityiskohtaisemmat säännöt, mutta tällä kertaa pelasimme peliä mehun voimalla (tämä on totta, kuvat todistavat!!). Syy tähän oli Ainon flunssa.

Peli vaikutti niin hauskalta että kysyimme mistä voisimme ostaa samaisen kotiin Suomeen. Nic tiesi kuitenkin kertoa että kyseisen pelin valmistus ja myynti on nykyään kielletty Alankomaissa, sillä sen tiedetään yleisesti toimivan enemmän juomapelinä kuin lasten leikkimielisenä kisailuna. Tällainen  alkoholiin liittyvien asioiden kieltäminen "ettei se vaan innostaisi opiskelijoita humaltumaan" kuulostaa yllättävän tutulta meistä suomalaisista..

t. Aino

ps. Onnea yhdelle blogin aktiivisimmalle lukijalle Iskälle synttäripäivän johdosta <3

Hassua kieltä ja kulttuuria

Hallo! 

Tämän viikon topikkina on ollut Hollannin kieli ja kulttuuri. 

Jouduin osallistumaan yksin  n. 3 päivän workshoppiin, koska Aino nappasi itselleen orientaatioviikoilta vuosisadan virus-tulehduksen ja on potenut sitä nyt onnistuneesti 4 päivää sängyssä maaten ja nettiteeveetä katsellen. Onneksi ruutu.fi:stä löytyi monta Poliisit-jaksoa, niin Ainokaan ei ollut niin pettynyt vaikka joutui jättämään Hollannin alkeet väliin. Mutta tosiaan, tämä workshop siis koostui kolmesta osa-alueesta. 1. Academic English, 2. Intercultural communication ja 3. Dutch Language and culture. 

Academic English ei tuonut meille juurikaan mitään lisäarvoa, sillä siinä kerrottiin lähinnä kuinka paha juttu plagiointi on akateemisessa yhteisössä ja kuinka sitä pitää välttää ja mitkä seuraukset sillä on. Eivätkä nämä jutut poikenneet millään tavalla LUT:n ohjeistuksista. Toistaalta ymmärrän myös miksi tämäkin asia piti käydä niin selvästi läpi, sillä esim. Etelä-Euroopassa käsitykset plagioinnista, viittauksista ja muutenkin tenteissä huijaamisesta ovat vähän väljemmät kuin Suomessa. Satuin kysymään off the record että kuinka moni on luntannut kokeessa, niin lähes kaikki espanjalaiset, italialaiset ja puolalaiset nostivat kätensä :D Kyse ei kuulemma ollut lunttaamisesta vaan "omien vastausten vertaamisesta, että ovat varmasti oikein". Että näin. Tämän aihepiirin yhteydessä käytiin myös läpi kappalejakoa sekä kappaleiden muodostamista. Eli peruspuppaa, kappaleiden tulee olla loogisia ja johdonmukaisia ja tekstin tiivistä ilman hölynpölyä. Täällä käytetään myös harwardin viittausta, joten sekään ei ole uusi asia. Toisaalta opin myös muutaman hyvän fraasin englanniksi, joita voi hyödyntää tekstin sujuvoittamiseksi, joten täysin turha luento ei sittenkään ollut.

Intercultural Communication olikin sitten hyvin mielenkiintoinen luento. Opettajan toimi ranskalainen vanhempi herrasmies, joka oli asunut Hollannissa yli 30 vuotta ja puhui sujuvasti useimpia eurooppalaisia kieliä, mukaanlukien Suomea. Itse luento tarjosi pienen katselmuksen kulttuurien välisen kommunikoinnin teorioihin ja ymmärtämiseen. Sinänsä luento oli mielenkiintoinen, mutta koska se luonnollisista syistä keskittyi hyvin paljon hollantilaiseen kulttuuriin ja tapoihin, jotka eivät siis merkittävästi poikea suomalaisista, ei luento ollut niin mielenkiintoinen kuin olisi voinut olla. Esimerkiksi hollantilaisen ja italialaisen kulttuurin välillä eroja löytyi jo paljon enemmän, ja samalla pääsikin kivasti tutustumaan myös italialaiseen kulttuuriin, sillä paikalla oli paljon italialaisia. 

Dutch Language olikin sitten hollannin kielen opettelua. Kieli itsessään on suomalaiselle hyvin hassu, sillä se on sekoitus englantia ja saksaa, mutta kielessä on myös havaittavissa paljon vaikutteita ruotsista. Kieli on suomalaiselle paljon helpompi kuin kirjoitusasu antaa ymmärtää, sillä puhuttaessa kielestä löytyy paljon suomalaisille tuttuja äänteitä, kuten äi, öi, au. Esimerkiksi "sinä" on hollanniksi "jij" [jäi] joten vaikka sanat näyttävät hassuilta, ääntäminen on tuttua. Ruotsin vaikutuksen huomaa vaikkapa tässä: "Voinko maksaa" on hollanniksi "kan ik betalen" ja ruotsiksi "kan jag betala".

Näin on opiskelutkin täällä saatu onnistuneesti käyntiin. Ensiviikolla starttakin sitten ihan kunnon luennot, mutta niistä ensikerralla. Hyvänä puolena luennoista todettakoon jo, että lukujärjestys näyttää siltä että maanatai ja perjantai ovat vapaita, mikä tarjoaa erittäin otollisia mahdollisuuksia päästä tutustumaan lähialueisiin ja Hollannin muihin osiin pitkien viikonloppumatkojen merkeissä. Pitääkin alkaa varailemaan matkalippuja ;) 

Ainiin ja kulttuurien välinen kommunikointi jatkuu tänään illalla espanjalaisten tapas-illanistujaisten merkeissä...

-Ville

Orientaatioviikot

Tässä on tiedossa positiivinen blogiteksti. Kertaus siitä, mitä kaikkea paikalliset fuksiviikot voivatkaan tarjota. Takana on huikea viikko, mutta tässä tekstissä käsitellään ainoastaan kohokohdat (ne mitä muistamme).

Ville valmiina ekaan koulupäivään

Day 1 / 20.8.2012

Opiskelijamesta Villa

Maanantai starttasi lyhyellä powepoint-esityksellä, jossa kuultiin lyhyesti maasta, kaupungista, tiedekunnasta ja Interactie-ainejärjestöstä. Tämän jälkeen meidät kaikki jaettiin kolmeen ryhmään ja ryhmien omat mommyt ja daddyt esittäytyivät. Aino pääsi ryhmään yksi ja Ville numero kolmeen. Tavattiin myös edellisenä iltana tutustumiimme ihmisiin ja juttu pääsi näin alkuun. Pakollisten tutustumisleikkien jälkeen (nimien opettelu jne) lähdettiin kaupungintalolle, jossa oli vuorossa virallinen osuus kaupungin tervehdyksen muodossa. Huomattiin myös, että Hollantilaiset eivät syö kunnon lounasta vaan lounaaksi tarjolla on ainoastaan vaaleita sämpylöitä, majoneesia, 
juustoa, kinkkua ja 
appelsiinimehua. (Tämä toistui joka päivä) Iltapäivällä jouduimme eroamaan ryhmistämme ja etsimään kämppää. Kämpänsaanti ei tosin edistynyt juuri ollenkaan ja palasimme ryhmiemme luo. Illalla menimme IE&M (Industrial Engineering & Management) tiedekunnan rakennuksen (Paviljon) takapihalle opiskelijabaariin nimeltä Villa. Siellä pelasimme Slups- peliä ja bailasimme bileteltassa puoleen yöhön. Tämän jälkeen siirryimme keskustaan Interactien baariin Tipsy Duckiin.

Kaupungintalo

Villen uusi bestis: Alex

Day 2 / 21.8.2012

Tiistai starttasi kaupunkikierroksella. Tämän jälkeen menimme Paviljonille ja rakennuksen takapihalle oli rakennettu erilaisia pelirasteja. Osassa peleistä pääsi kastumaan ihan kunnolla kuten vesi-ilmapallosodassa. Illalla oli vuorossa Sangriajuhlat paikallisessa opiskelijarakennuksessa De Bunkerissa.

Lemppari leikki: Slups

Day 3 / 22.8.2012

Keskiviikkona oli vuorossa retki Noord-Brabantin alueen pääkaupunkiin s'Hertogenboschiin. Kaupunki on yksi Alankomaiden vanhimmista (kaupunkimaista asutusta jo 1000-luvun alussa) ja siellä onkin kaunis hollantilainen vanha kaupunki. Ohjelmassa oli veneajelu kaupungin vanhassa viemärikanaalissa. Päivä oli kaunis, niin päätimme porukalla mennä läheisen lammen rantaan nauttimaan päivästä. Saimme Villen kanssa tarpeeksemme lööbaamisesta tosin jo parissa tunnissa, joten lähdimme kahden paikallisen Jipin ja Bramin kanssa keskustaan kiertelemään. Kaupungissa oli käynnissä markkinat ja torille oli pystytetty tivoli. Pojat saivatkin meidän houkuteltua 60 metriä korkeaan ketjukaruselliin (samanlainen kuin tykkimäen starflyer) - erityisesti Villelle tämä oli jännä paikka ja oli pakko pitää kädestä ;)
Illalla oli tiedossa taas juhlat ja baarikierrosta keskustan baarikadulla. Baarikatu on täällä muuten Hollannin pisin. Maistelimme myös hollantilaista spesiaalia Kroketteja.

Kuvia veneretkeltä

Pyhän Janin katedraali

Aino ja Italialaiset ystävät

Day 4 / 23.8.2012

Torstaina aamulla oli ensimmäisenä aamupala De Spijker-klubilla. Tämän jälkeen menimme asemalle ja hyppäsimme bussiin tietämättä mitä päivä tuo tullessaan. Jotain huhua olimme kuulleet uimisesta ja pyyhe oli pakattuna mukaan varmuudeksi. Hetken bussimatkan jälkeen pääsyimme joen rantaan ja meille selvisi että kyseessä on kanoottimelonta. Arvotavarat laitettiin pieneen astiaan ja kaikki muu oleellinen laitettiin autoon joka lähti samantien pois - vaihtoehtoja ei ollut, veneeseen piti mennä.
Ville meni ensimmäisten joukossa espanjalaisen Alexin kanssa veteen ja Aino tuli viimeisten joukossa puolalaisen Goshan kanssa. Pian meille selvisi että kyseessä ei ole pelkästään mikään melonta, sillä paikalliset alkoivat kaataamaan meidän veneitä. Siinä sitten märät farkut jalassa yritettiin kääntää kanootteja, joka oli haastavaa mustassa liejuisessa pahanhajuisessa vedessä. Ja vettäkin oli joessa 1,5m ainakin. Samassa rytäkässä arvotavara-astiamme katosi ja aiheutti pienenmoisen paniikin, koska varmuutta ei ollut kelluuko astia. Noin 20min pienen paniikinomaisen jälkeen astia löytyi sisältö kuivana alajuoksulta - onneksi. Melonta ei ollut juurikaan melontaa, sillä joka käänteessä jotkut ystävälliset sielut kaatoivat kanoottimme. Välillä tämä turhautti sillä matkaa oli kuitenkin 8km melottavana. Saldona päivästä jäi miinus yhdet kengät (Ainon kengät on jossakin siellä joen pohjalla kai) ja flunssa.

Illalla oli vuorossa tosi hauska kierros eri hollantilaisten kämpillä, jossa paikalliset kokkasivat hollantilaisia erikoisuuksia (muusia ja lihapullia). Ruoka oli hyvää (tutun makuista) ja seura parasta. Illalla päädyimme baarin kautta kuokkimaan De Bunkerille, jossa oli huimat opiskelijabileet kaikille yliopiston fukseille. Juhlat jatkuivat kellon ympäri aamuun asti. Tällä paikallisella opiskelijatalolla on tapana sulkea ovensa vasta kun kuusi ihmistä on enää pystyssä. Me emme tätä jääneet odottamaan vaan suuntasimme jatkojen jatkojen jatkoille Villaan joka avasi ovensa aamun sarastaessa seitsemältä. Lähdimme Villen kanssa mestoilta pois "jo" yhdekstältä ja suuntasimme supermarketin kautta hotellille pakkamaan, sillä klo 12 meillä oli edessä check out.

De Bunker @ 7 am

Kokonaisuudessaan hauskat fuksiviikot jotka vetää lähes vertoja Lappeenrannan omille ;)
mutta ei ihan kuitenkaan....

Avautumisteksti vol. 1

Sarjassa: Mikä kaikki on täällä perseestä?

Case Vestide osa 1.

Aloitettiin kämpän etsiminen heti kun saimme tiedon LUTilta vaihtopaikan järjestymisestä. Villen kontaktien avulla saimme tietää, mistä kautta asuntoja kannattaa lähteä metsästämään. Kuten Lappeenrannassa, myös Eindhovenissa on paikallinen LOAS joka tarjoaa asuntoja opiskelijaystävälliseen hintaan. Vaihtarit eivät kuitenkaan saa asuntoa suoraan Vestiden (paikallinen loas) kautta, vaan yliopisto tarjoaa asunnot vaihtareille Vestiden kautta. Asunnon varaamisen tarvitaan varauskoodi, joka saadaan yliopistolta. Olimme siis hyvissä ajoin jo toukokuussa yhteydessä yliopistoon asunnon saantia varten. Vastaus nr.1 kuului: "Emme voi auttaa, lisäinfoa tulee kesällä". Onneksi kesällä oli töiden ohessa aikaa tarkastella myös täkäläistä asuntotilannetta ja kun lisäinfo asunnosta sisälsi tiedon siitä ettemme saa asuntoa ollenkaan, oli aika lähettää toinen maili ja kolmas maili. Vastaukset kuuluivat: "Sori, emme voi auttaa, meillä ei ole mahdollista järjestää teille asuntoa".


Case yksityiset asuntovälittäjät. (Lue: ryöstömarkkinat)

Kun asuntoa lähdettiin etsimään vapailta villin lännen markkinoilta, niin ekat fiilikset olivat toiveikkaat. Kivoja, kauniita asuntoja Ikea-sisustuksella hyvällä sijainnilla tuntui olevan paljon tarjolla. Asuntoa ei kuitenkaan voitu vuokrata jo kesällä sillä vuokraisäntä vaati luonnollisesti vuokraa kesäkuukausilta vaikka saapuminen tänne oli vasta elokuun lopulla. Lisäksi osa ei halunnut ulkomaalaisia / opiskelijoita asukkaiksi ja osa ei halunnut vuokrata 1 hengelle tarkoitettua asuntoa kahdelle eikä osa halunnut solmia alle puolen vuoden /  alle kokonaisen vuoden sopimuksia. Nettisivut eivät myöskään olleet aina ajantasalla, joten kaikki parhaat palat olivat jo menneet (osa todennäköisesti pöydän alta). Suomesta käsin asunnon saanti oli hyvin hankalaa, etenkin kun ei ollut mahdollisuutta käydä katsomassa asuntoja.  Välittäjät suhtautuivat nuivasti ulkomaalaisiin toisinaan.

Kuvat ja netti-ilmoitukset eivät ole aina ajantasalla siitä mitä asunto oikeasti sisältää. Ja paikalle päästyämme kävi ilmi että potentiaalisia vaihtoehtoja oli vähemmän mitä nettisivut antoivat ymmärtää, sillä markkinoilla on vapaana vain vähän kalustettuja kämppiä. Me tarvitsimme taas ehdottomasti kalustetun, sillä vaihto on kuitenkin todella lyhyt aika (5kk) ja hollantilaisittain kalustamattomassa vuokra-asunnossa ei ole edes lamppuja katossa. Sieltä syvimmältä olivat kuitenkin hinnat - ne ovat todella huimat vaikka kyseessä ei ole mikään miljoonakaupunki tai pääkaupunki. Esimerkkinä: 30m2 pimeä paloportaiden yläpäässä sijaitseva likainen rotanloukku muutamalla oksennustahralla sohvassa maksoi 985e/kk. Eikä siinä vielä kaikki! Kaupan päälle käytäntönä on aina periä välityspalkkiota 1kk vuokra sekä vakuusmaksuna 1kk vuokra +19% alv. Eli ensimmäisen kuukauden vuokra oli n.2600e. Siinähän ne kesätyörahat olisikin sitten menneet. Jostain kumman syystä sopparia ei koskaan kirjoitettu.

Case yliopiston apu ja Vestide osa 2.

Yksityisten asuntojen korkeat hinnat pakottivat meidät hattu kourassa yliopiston kv-palveluiden tiskille ensimmäisenä koulupäivänä. Kerroimme että olemme asunnottomia, eikä meillä ole varaa maksaa yllä mainittuja vuokria. Kerroimme myös kaiken mitä olimme tähän mennessä tehneet ja pyysimme apua ja neuvoja miten toimia. Kysyimme, miksi emme olleet saaneet asuntoja Vestiden kautta, sillä muiden vaihtareiden kanssa jutellessa selvisi että kaikki asuvat jo Vestiden asunnoissa. Toimistolla meidän otettiinkin vastaan hymyille jonka jälkeen saimme kuulla kaiken olevan oma vikamme, sillä emme olleet osanneet kysyä asunnoista oikealta henkilöltä oikealla tavalla (ilmeisesti 4-5 meiliä aiheesta eivät vielä riittäneet meidän kohdalla).

Olemme todellakin huomanneet että vaikka meidät kovasti toivotetaan tervetulleeksi kaupunkiin yliopiston puolelta, niin ketään ei kiinnosta vaihtareiden asiat. Palveluinto on mitätöntä, mikä käy hyvin ilmi kliseisitä lauseista kuten "meillä on kiire ja resurssivajausta" "paperitöihin kuluu viikkoja" yms. perus shaibaa. Kaikki tantat hymyilevät, mutta pohjimmiltaan vähät välittävät että joutuu sillan alle.  Ainoastaan yksi homomies Vestideltä lämpesi (Villelle?) kun Ville väläytti koiranpentu ilmeen ja auttoi meitä eteenpäin soittamalla yliopistolle (josta ei silloin vastattu tietenkään).
Jos tämä koko viimeisen viikon ajan kestänyt ravaamisprosessi on jotain hyvää saanut aikaan, niin ainakin sen että meistä on tullut hankalia valittavia asiakkaita jotka seisovat toimistolla seuraamassa että asiat etenee ja pistäytyvät tekemässä pistotarkastuksia toimistolla joka päivä. Myös Aino on oppinut on tekoitkua ja oppinut uhkailemaan, että joutuu kadulle yksin nukkumaan jos kukaan ei viitsi nopeuttaa sopimusten tekoa.

Asuntotilanne on nyt: Saimme lopultakin varauskoodin ja yksi huonevaraus tehty Vestideltä tällä hetkellä tyhjänä olevasta asunnosta. Vestiden suunnalta on tullut ristiriitaista tietoa mahdollisesta muutosta vaikka vakuusmaksu on jo maksettu luottokortilla. Kaupallisen alan opiskelijoina ihmettelemme mistä tämä kaikki tehottomuus voi olla peräisin, sillä luulisi että he haluaisivat tehdä bisnestä ja jos pääsisimme muuttamaan mitä aiemmin, olisimme velvollisia myös maksamaan enemmän. Ja mikä kumma kestää standardi vuokrasopimuksen laatimisessa?? Kuinka paska kopiokone heillä on kun kaikille vuokralaisille saman sopimuspohjan tulostaminen kestää viikkoja??

Just chilling on Sunday

Lauantain pyöräsekoilu päättyi lopulta siihen että epäonninen jo kertaalleen paikattu pyöränkumi sanoi lopullisesti sopimuksen irti hyvinkin kylmästi. Testasimme paikkaustaitojamme testiajon muodossa ja olimme päässyt juuri sopivasti hotellista katsottuna kaupungin toiselle puolelle kun kumista kuului poks. Muutaman hyvinkin suomalaisen voimasanan jälkeen koko pyörä oli jo lähellä lentää viereiseen kanaaliin, mutta koska jo pyörän hankinta oli tuottanut sen verran päänvaivaa ajattelimme taluttaa sen viereisen kaupan pihaan. Ajatus oli, että haemme kaupasta olutta ja mietimme mitä teemme.

Paikallinen motonet ja pyörän korjausprojekti juuri aluillaan

Kyseessä ei kuitenkaan ollut ruokakauppa vaan paikallinen motonet, joka sytytti hehkulampun Ainon päässä. Menimme kauppaan, ostimme uuden sisäkumin, vaihdoimme sen kaupan pihassa ja pienen fiksailun jälkeen kävelimme kauppaan pyörän kanssa lainaamaan pumppua. Näin pyörä tuli kertaheitolla korjatuksi ja nyt pyörä on toiminut mitä loistavimmin.

Matkalta bongattua: Vaihtoehto asumisratkaisuksi... tittitidii... vessatalo

Vessatalo vol. 2

vol. 3

Vanha pyöränkumi lensi jorpakkoon

Parin päivän pyöräsekoilut ja kämpänmetsästys oli kuluttanut voimia siihen malliin, että sunnuntaina nukuimme pitkään. Päätimme testata hotellin mannermaisen aamiaisen pyhäpäivän kunniaksi.

Lämpömittari näytti n. 36-37 astetta celsiusta jo heti aamusta ja lähdimmekin katsastamaan erään uimarannan koillisosasta. Löysimme rannan ja uimareita, mutta vesi oli sen verran epämääräistä että emme halunneet lähteä tarkastamaan paikallisen vesistön bakteerikantoja. Hetken aikaa chillailtuamme biitsillä, lähdimme vain päämäärättömästi sompailemaan kaupungin katuja. Kaupungin koko ihmetyttää edelleen. Eindhovenilla on kaikki suurkaupungin elkeet, mutta kuitenkin se (etenkin keskusta-alue) on niin pieni, että sen kiertää helposti fillarilla. Kaupunkia kiertää vähän isompi maantie, jota paikalliset kutsuvat kehäksi. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään motari kuten Helsingissä, vaan suomalaisittain normaali tie, mutta tämän kehän sisään mahtuu lähestulkoon kaikki oleellinen. Olemme jo ehtineet kiertelemään tämän kehän sisällä aika tiuhaan fillareilla joten kaupunki alkaa olla jo jokseenkin tuttu.

Perinteinen Eindhovenilainen katukyltti

Aino kutsuu paikkaa Kouvolaksi, sillä vaikka kaupungissa on väkiluvun puolesta jonkinverran ihmisiä (Kouvolassa 80 000, täällä 230 000 ja alueella miljoona) keskusta on pieni ja kompakti sillä kaupunki muodostuu monista kaupunkiin yhdistetyistä alueista (kylistä). Myöskään keskustassa ei käyskentele paljoa ihmisiä (näin loma-aikaan).

Tämän päivän päämäärätön sompailu johti siihen, että päädyimme erääseen puistoon ottamaan aurinkoa. Joten päivä oli erittäin leppoisa.

Illalla kävimme Interactien puheenjohtajan Bramin kämpillä grillailemassa muiden Erasmus opiskelijoiden kanssa ja ilta oli oikein hauska.

t. Ville

Paska pyörä

Villen pyörä on jo rikki.

Aamulla kun oltiin lähdössä paikallisille markkinoille kaupungin pohjoisosaan Villen pyörästä oli tyhjentynyt etukumi. Lähdettiinkin siis kyytsäämäällä (kymiläisittäin tarskittaen) kohti keskustaa tsekkaamaan yksi vuokra-välittäjäpaikka joka oli nettisivujen mukaan auki myös lauantaisin. 

Kun saavuttiin perille niin kyseinen paikkahan piti jotain sapatin tyylistä, sillä ilma on ollut tänään mitä parhain. Aurinkoa kirkkaalta taivaalta ja lämpöä ainakin +30°C.

Suunnistimmekin syömään paikalliseen kahvilaketjuun La Placeen, joka oli kiva mesta. Syötiin lounasta ja päätettiin ostaa Ainolle shortsit ja sandaalit (molemmat vaatekappaleet olivat jääneet kotiin).

Viimeiseksi suuntasimme paikalliseen K-Rautaan josta ostimme tarvikkeita pyörän korjaukseen. Nyt korjaamme pyörän kumia, josta löytyikin iso reikä sisäkumista. Ollaan sitä tässä nyt korjailtu yhdessä ja eiköhän se liiman kuivuttua taas ala pelittää.

St. Catherines kirkko

Demoni Aiski

La Place

Ainoa ehjä fillarimme

Naapuruston taloja: 

Tämän hetkinen kotimme: hotelli

t. Aino

Case: Suuret tunteet & Pyörät

Aamu alkoi Ainolla jo puoli seitsemän. Oli tainnut jäädä kesätyömoodi päälle ja suuresta jetlagistäkaan ei oltu toivuttu vielä.

Aamupäivällä lähdettiin bussilla (aika kallista täälläkin, yksi matka matkustajalta maksaa 3€) asemalle ja sieltä Student Eindhoven järjestön päämajaan. Olimme varanneet täältä pyörät (onneksi emme maksaneet) ja olimme sopineet hakevamme pyörät heiltä. Perillä selvisi ettei mitään pyöriä ollutkaan eikä ollut varmaa tietoa milloin sellaisia saapuu. Meitä tämä harmitti kovasti, sillä kaikki paikalliset liikkuvat täällä pyörällä ja ilmankin ollessa hiostavat 28°C ilman tuulenvirettä pyörät olisivat tulleet tarpeeseen.

Hieman pettyneinä, mutta kuitenkin toiveikkaina suuntasimme yliopistoalueelle, joka sijaitsee aivan aseman vieressä. Sieltä saimme virallisia todistuksia osoittamaan että tulemme "opiskelemaan". Ville hyppi tasajalkaa (ilosta/jostakin muusta) kun huomasi paperiden mukaan opiskelevansa logistiikkaa. "Onneksi tutalainen on dynaaminen moniosaaja" (Kemppinen 2012)

Seuraavaa pyöräkauppaa etsiessämme poikkesimme random vuokravälittäjä toimistoon. Paikallinen pensselisetä oli kovin innoissaan uusista asiakkaistaan (meistä) ja kun hän kuuli että olimme ensimmäistä päivää kaupungissa hän lupasi meille kaupunkikierroksen kahdella asuntonäytöllä. Kaverin omenalla ei kuitenkaan "ollut mahdollista" soittaa suomen liittymään joten innokas kauppamies alkoi järjestämään meille jo prepaid liittymää viereisestä puhelinliikkeestä nappaamalla Villeä olkapäästä ja viemällä tämän prepaid ostoksille  Äijä sattui olemaan yksin toimistolla joten Aino jäi vastaamaan tyhjästä puljusta ja kaverin iphonesta joka pirisi jatkuvasti. Muutenhan toimisto olisi pitänyt sulkea ja eihän se käynyt päinsä. 

Itse kaupunkikierroksella kaveri ajoi liian kovaa pienellä huteralla suzukillaan (Ainoa vähän pelotti) ja näytti kaikki tärkeät nähtävyydet (kuten  turkkilaisen moskeijan). Parkkeeraaminen tapahtui yksisuuntaisella väärään suuntaan ja asunnoissahan oli tietysti vielä toiset asukkaat (näisä ei ollut vielä edes varmaa milloin vapautuvat). Ensimmäisessä asunnossa nuori nainen pyykkäsi alusvaatteitaan kun välittäjäystävä esitteli että pyykkiteline tulee kaupan päälle ja toinen kämppä oli aivan karmiva pimeä huume/home/röökiluola mihin meitä ei saisi kirveelläkään mutta vuokrahinta lähenteli saimaanhelmen hintoja.

Kierroksen jälkeen olimme pää niin pyörällä että halusimme hengähtää ja poistuimme liikkeestä ilman mitään lupausta huomisesta ja suuntasimme dönereille kebabilaan. (Kebuannokset ja limu maksoivat 7,5€ yhteensä ja oli melkein yhtä hyvää kuin pikkupuistossa, jopa parempaa kuin selamissa :D)

Tämän jälkeen iski pieni epätoivo kiertäessämme noin 5-10 välittäjäpaikkaa, sillä kalustettuja asuntoja ei ole ilmeisesti tarjolla tässä kaupungissa. Case kämpän metsästys jatkuu edelleen, toivotaan että saamme katon pään päälle.

Katselimme liikkeistä myös second hand pyöriä. Ja kun pyörätkin maksoivat kaupoissa 150€:sta lähtien (eivätkä olleet aina edes kierrätyskeskus tasoa) oli fiilis vähän maassa. Iltapäivällä koomailimmekin täällä hotellihuoneessa kun Ville facebookatessaan alkoi juttelemaan paikallisen opiskelijan Bartin kanssa (tuttu Estiemistä, ei teeveestä). Bart sanoi että Interactiella (paikallinen Kaplaaki) on myytävänä muutamia pyöriä maanantaina Erasmus vaihtareille. Pyöriä oli jäljellä viisi joita yksi oli lasten pyörä (onneksi myös kiinalaiset vaihtarit on huomioitu).

Innostuimme tästä ja sovimme että voimme tulla ostamaan omamme jo tänään. Bart suostui ja pian olimme taas bussissa ja matkalla kohti yliopistoa.

Pyörät olivat aivan mahtavat ja päätimme ostaa ne saman tien! Ainon vaaleansininen mummopyörä maksoi 60€ ja Villen tummanvihreä menovehje 70€. Hinnat eivät olleet juuri mitään verrattuna pyöräliikkeiden hintoihin. Etenkin kun lukukauden päätyttyä fillarit voi myydä eteenpäin.

Innoistumme pyöristä niin paljon että teimme reissuja ympäri keskustaa ja opimme myös että keskusta-alueella täytyy taluttaa pyöriä (kokemuksesta). Täytyy myöntää että pyöräillessä avautuu ihan erilainen kaupunki kuin kävellen tai bussista. Ainolle täytyy varmaankin vielä hankkia turvaliivi ja lippu, sillä hän meinasi jo jäädä pari kertaa hurjapääskoottereiden alle. Liikennesäännöissä on kyllä vielä pyöräilijän kannalta opeteltavaa. Se kyllä opittiin että autot väistää, muut välttämättä eivät.

Myöhemmin menimme vielä paikalliseen supermarketiin ja ostimme piknik eväitä ja menimme puistoon istumaan iltaa.

Piknikille eväät parilla kympillä

Päivän paras uutinen: pyörät! Ainon etualalla, Villen puun takana

t. A & V

Tääl on lämmin

Nyt, vihdoin ja viimein ollaan hotellissa nimeltä Hampshire Inn Parkzicht Eindhoven.

Päivä on mennyt matkustaessa ja nauttiessa suurten kantamustemme tuomasta kokonaisvaltaisesta treenistä.
Aamulla molemmat suuntasivat Helsinki-Vantaalle vanhempien kanssa, kentällä mentiin check iniin ja huomasimme että kappas on Ainolla onkin liikaa painoa laukussaan. Virkailija ohjasi meidät sivuun selvittelemään tavaroiden (kenkien ja laukkujen)  uudelleenjärjestelyä ja kun palasimme takaisin tiskille hän unohti laskuttaa meiltä matkatavaroista (ne ei siis sisältyneet matkalippujen hintaan). Siispä päivän suurin onnistuminen oli nämä säästyneet 60€. Matka Riikaan taittui Air Balticin pikku lentsikalla.

Riikan kentällä juhlimme budjettimatkailuamme Tuborgien merkeissä, välilasku kesti noin tunnin ja sitten hyppäsimme Boeingiin ja lensimme Damiin.
Damissa onni oli taas myöten ja saimme laukkumme ensimmäisinä, tosin Ainon laukku oli puoliksi auki (virkailija otti varmasti vaatteita sen kuudenkympin edestä pantiksi!! t.Aino) mutta muuten kaikki oli fine. Myöskin juna-asema löytyi nopeasti Schipolin kentältä ja sieltä suora juna tänne Eindhoveniin.

Asemalla meitä vastassa oli kiva Estiem äijä nimeltään Koen, hän auttoi meidät bussilla tänne hotellille ja oli tosi mukavan rento.
Hän toivotti myös tsemppiä huomiseen päivään, sillä edessä on case kämpänmetsästys. Siitä sitten lisää myöhemmin.

Tässä päivän kootut (ainoat) valokuvat:

Ville laittaa vielä viimeset koodit maailmalle ennen lähtöä

Schipolin kentän juna-asema oli näppärästi lähellä  baggage hallia

Ville oli tyytyväinen päivän bongaussaldoon: kaksi fudisstadionia (Ajax & PSV)


t.A & V

Aino, sä tarvit vaan yhet korkkarit ja yhen baarilaukun

Hyvä vinkki pakkaajalle: Kerää kaikki mukaan otettavat tavarat matkalaukun viereen,  tämän jälkeen jätä puolet pois ja pakkaa loput laukkuun.

Olen onneksi työstänyt pakkailuja päässäni jo useamman päivän. Nyt on käynyt selväksi, että perusvaatteiden lisäksi mukaan täytyy ottaa läppäri, laturi, puhelin, laturi, passi, ipod, usb piuhat ipodille ja puhelimelle, ulkoinen kovalevy ja sitten kai jotain muistiinpanovälineitä koulunkäyntiä varten. Jotkut kengät on myös ehkä hyvä ottaa mukaan. Baarilaukkuja ja korkokenkiä tarvitaan mukaan lähtee vain yhdet.

Olen myös visioinut kuinka pakkaaminen lopulta sujuu: Pari tuntia ennen lähtöä kaikki käsillä olevat tavarat tungetaan laukkuun, jonka jälkeen alkaa ryntäily ympäri kämppää "ainiin toi mukaan ja toi ja toi, missähän se on..." sitten onkin jo lähdön aika. Se mitä jää, sitä ei tarvi tai se ostetaan.

t. Ville Karhulasta

Ainon pakkausprojekti Kouvolassa tällä hetkellä:

(Aikaa lähtöön 15h....)

Ennen lähtöä

Tämä blogi on Ainon ja Villen matkablogi Hollannin Erasmus vaihdosta. Ville on neljännen vuoden tutateekkari ja Aino samaisen opiskeluvuoden kylteri Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta.

Hollannissa vaihtoyliopistona toimii Technische Universiteit Eindhoven eli Tue.  http://www.tue.nl/

Tavoitteenamme on saada vähän noppia (opintopisteitä), matkustaa Euroopassa ja oppia Hollannin kieltä ja kulttuuria. 

Vaihtoposseen kuuluu myös Ainon Barpabapa joka on liian laiska käymään koulua tai kirjoittamaan blogia. 

t. Aino ja Ville