Minttu, Salmari and Korvapuusti

Perjantaina järjestimme Suomibileet Villen kämpällä. Juhlat olivat onnistuneet sillä saimme mahdollisimman paljon ihmisiä mahdollisimman pieneen tilaan. Tarjolla oli turkinpippureita, salmiakkia, fazerin sinistä, korvapuusteja, minttua, haukea ja salmaria. 

Suomi-illan emännät Aino ja Veronica leipoivat ainakin sata korvapuustia (kolmen litran taikina) tapahtumaa varten. Ja korvapuustit olivat ne jotka hävisivät nopeimmin tarjoiluastioilta. Salmiakki ja turkkarit eivät maistuneet vieraille - kumma juttu. 

Gosia ja Veronica ja viimeiset jäljellä olevat korvapuustit

Peter tykkäsi korvapuusteista

Viny ei tykännyt salmiakista

Minttu maistui vieraille (kuva yllä) - salmari ei (kuvat alla). 

 

Ohjelmanumeroina oli Kitin tuliaiskirjan lukemista (humoristinen kirja suomalaisista ja Suomesta), suffle kilpailu Puola vs. Suomi ja Gangham-style tanssia korealaisen Peterin opastuksella.

Suomi kirja ja italialaiset

Antti rekrysi tyttöjä raittiusseuraan

Veronica ja Silvia

Lopettelimme juhlat puolen yön aikaan, sillä kämppiksemme Luis tuli kotiin Torinosta ja halusimme tarjota hänelle hyvät yöunet. Siirryimme pihalle jossa joku ihana talomme naapuri päätti antaa meille kaksi ämpärillistä vettä suihkuna ikkunastaan ilman varoitusta. Hollantilaiset ovatkin ymmärtäväisiä ja ystävällisiä ihmisiä. 

Viimeinen kuva juuri ennen vesisuihkua.

Menimme tämän jälkeen Tipsy Duckiin jatkamaan iltaa. 

Kaikenkaikkiaan onnistunut ilta - vieraat ja emännät & isäntä viihtyivät.

- Aino & Ville

Villen kämppä

Elo "sillan alla" loppui kun Ville sai perjantaina avaimet käteen. :)

Tässä kuvia uudesta tuvasta:

Yhteinen tila keittiön yhteydessä.

 Kämppä on siis tämän Vestiden opiskelijakerrostalo, joka sijaitsee Strijpin kaupunginosassa. Kun vihdoin saimme varausnumerot varasimme molemmat tästä talosta huoneet. Talo on valmistunut aiemmin tänä vuonna, joten kaikki on hyvin uutta, modernia ja hienoa. Ja mikä parasta me ollaan ekat asukkaat! Vuokraa maksamme molemmat tästä huvista 440€/kuussa ja molempien huoneet sijaitsevat neljän hengen solussa. Kämppä on samanhintainen kuin yksiö Lappeenrannassa, mutta kannatti kuitenkin käydä itkemässä Vestiden toimistolla. Emme nimittäin tiedä muita Erasmus-vaihtareita jotka ovat kämpän tästä talosta saaneet.

Näkymät ovat kivat seitsemästä kerroksesta. Kämppään kuului myös täysin uusi sänky, uudet puhtaat lakanat ja peitteet.

Ville on innoissaan positiivisesta yllätyksestä - taustalla hieno keittiö.

Villen huone

Talo ulkoapäin, jokainen ikkuna on erivärinen

Näkymät Villen huoneen ikkunasta. Kuvissa näkyvät tehtaat ja varastot on kaikki Philipsin nykyisiä / vanhoja tehtaita ja varastotiloja. Osa noista vanhoista tehtaista on muutettu nykyään moderneiksi loft asunnoiksi.

Silvia  kämppis keittiössä, hän on Meksikosta

Tässä esimerkki muuten siitä slaissatusta ruuasta. Hintaa pussilla on 65senttiä ja se sisältää kilon pestyä salaattia.

Valmiit salaatit

Ja huomenna suuntaamme lääkärille sillä nykyinen omaishoitaja Kemppinen on vähän väsynyt.

terveisin,

Aino ja hoitsu-Ville

Hollantilaisia juttuja: Nic, Ruoka & Stef Stuntpiloot

Meille ei ole viime aikoina kuulunut oikein erikoisempaa, sillä Aino on sairastanut tosi kovasti. Koska ketään tuskin kiinnostaa kovasti yksityiskohtainen kuvaus mitä erinäisimmistä oireista päädyn kertomaan lyhyesti että ääni on mennyt ja epäillään keuhkoputkentulehdusta. Maanantaille on varattu lääkäriaika, mikäli tämä ei nyt ala rauhoittumaan. (Takana on siis viikko sairastamista)

Mistä tulemme tämän viikon muistamaan kuitenkin?

Hauskoja hetkiä nykyisessä asuinpaikassamme, Hollannin ystävällisimmän miehen Nicin luona

Olemme asuneet Nicin solukämpän huoneessa sunnuntaista asti. Maanantaina olisi tarkoitus saada avaimet ja päästä muuttamaan omiin huoneisiimme. Talo on pätkä paikallista kolmekerroksista rivitaloa ja tässä asunnossa asuu viisi hollantilaista opiskelijaa. Naapuruston talot ovat rakennettu aivan yhteen pötköön, joka onkin hauskannäköistä ja hyvin tyypillistä Hollannissa.

Nic on hyvä kokki ja rento kaveri. Tällä viikolla hän on kokannut ja opettanut meitä kokkaamaan hyviä ruokia hollantilaisittain. Nicin isä on ammatiltaan kokki joten taidot ovat varmaankin periytyneet sieltä. 

Hollantilaista pyöreää pekonia ja munia

Monet tuotteet ovat täällä Euroshopperia ja ne onkin kaikki valmistettu Alankomaissa

Paistettuja kanamunia joiden päällä tuhti kerros
kermaista Goudaa! Super nam!

Nam Nam!

Lempparimme tähän mennessä on ollut tomaattikastike-jauheliha-tonnikala-herkkusieni-pinaattilasagne. Kerrassaan herkullista!

Alkuviikosta meitä myös huvitti/ihmetytti Nicin tapa tiskata. Kun hän on pessyt astiat kuumassa Fairyvedessä sienen ja tiskiharjan kanssa, hän kuivaa astiat vaahtoisina rätillä ja laittaa ne suoraan kaappiin. Me yritimme siinä alkaa huuhtomaan mutta hän väitti että astiat ovat valmiita joten uskoimme. Tämäkin on ehkä hollantilainen tapa?

Hollantilainen ruoka ja juoma - yleisesti

Täällä ruoka on yleisesti ottaen Suomea n.30% halvempaa, riippuu raaka-aineesta. Erityisesti vihannesten, kasvisten ja hedelmien runsaus ja edullisuus on plussaa. Halvin Brie juusto maksaa täällä 80senttiä isolta palalta. Viintä ja liköörejä saa kaikista kaupoista, kaikkiin vuorokauden aikoihin. Alkoholi on halvempaa ja olutvalikoima todella monipuolinen. Hollannissa jokaisella alueella on oma oluensa. Tämän Pohjoisen-Brabantin provinssin olut on Bavaria (maksaa 40sent pullo). (Heineken on itseasiassa Amsterdamin alueen olut)

Hauskaa on, että täältä puuttuu Suomessa tyypilliset einekset kokonaan mutta kaiken saa kuitenkin slaissattuna valmiiksi. Erilaisia pussitettuja tuoreita paloiteltuja vihanneksia, kasviksia, hedelmiä ja lihoja on tarjolla hyllyttäin joka kaupassa. Näitä valmiita pusseja on helppo käyttää esim. pastoihin, wokkeihin yms. Ja hintaakaan ei ole pusseilla paljoa. Tämä miellyttää meitä, sillä yleensä pilkkominen ja kaikkien astioiden sotkeutuminen ruoanlaittoa valmistelevassa työssä on turhauttanut meitä Lappeenrannassa.

Ruokakaupoista täytyy myös mainita erityisen namit juustot. Gouda on kotoisin Hollannista, joten se on suht halpaa ja erityisen namia. Täällä ei ole mitään kumilta maistuvia kevyttuotteita.

Hollantilainen perinneruoka on graavisuolattu kala ja raaka sipuli, tätä emme harmiksemme (onneksemme) ole vielä päässeet maistamaan. Tämä on erityisesti Queen's Day:n herkku (keväinen koko kansan juhlapäivä, kuningattaren päivä "Koninginnedag"). Täällä eteläisessä osassa maata perinneruoka on kroketti, joka on yksinkertaisesti selitettynä jotakin lihasta, juustosta ja vihanneksista tehtyä sössöä joka on uppopaistettu.  Tämä on yleensä muotoiltu makkarapötkön muotoon. (Myös mäkkäristä saa McKroket hamppareita eurolla.) Toinen samankaltainen on "makkara" on saarioisten lihapullia muistuttava pötkö, joka on myöskin perinneruoka. Eli kaikki ei liha sullottuna tämmöiseen einespötköön - yllättävän tutun makuista.

Hollannissa ei tosiaan syödä kunnon lounasta ollenkaan vaan voileipiä erilaisilla majoneeseilla. Perinteisesti illallinen on kello kuusi. Ruokakaupat on auki arkipäivisin ilta yhdeksään tai kymmeneen. Sunnuntaisin auki on vain jotkut kaupat klo 16-20.

Stef Stuntpiloot - perinteisin hollantilainen opiskelijoiden juomapeli

Eräänä iltana illallisen jälkeen Nic kaivoi esiin hollantilaisen juomapelin. Kyseinen peli on suosittu lastenpeli ja kuulemma jokaisessa opiskelija-asuntolassa on vähintään yksi kappale tätä peliä. Pelillä on myös paikkakuntakohtaiset ja kansalliset mestaruuskisat joka vuosi.

Pelin idea on suojella kolmea kolikkoa pompauttamalla pilottia joka kiertää kehää koneistonsa avulla. Virtalähteenä toimii paristo. Juomapelissä on kovasti yksityiskohtaisemmat säännöt, mutta tällä kertaa pelasimme peliä mehun voimalla (tämä on totta, kuvat todistavat!!). Syy tähän oli Ainon flunssa.

Peli vaikutti niin hauskalta että kysyimme mistä voisimme ostaa samaisen kotiin Suomeen. Nic tiesi kuitenkin kertoa että kyseisen pelin valmistus ja myynti on nykyään kielletty Alankomaissa, sillä sen tiedetään yleisesti toimivan enemmän juomapelinä kuin lasten leikkimielisenä kisailuna. Tällainen  alkoholiin liittyvien asioiden kieltäminen "ettei se vaan innostaisi opiskelijoita humaltumaan" kuulostaa yllättävän tutulta meistä suomalaisista..

t. Aino

ps. Onnea yhdelle blogin aktiivisimmalle lukijalle Iskälle synttäripäivän johdosta <3

Avautumisteksti vol. 1

Sarjassa: Mikä kaikki on täällä perseestä?

Case Vestide osa 1.

Aloitettiin kämpän etsiminen heti kun saimme tiedon LUTilta vaihtopaikan järjestymisestä. Villen kontaktien avulla saimme tietää, mistä kautta asuntoja kannattaa lähteä metsästämään. Kuten Lappeenrannassa, myös Eindhovenissa on paikallinen LOAS joka tarjoaa asuntoja opiskelijaystävälliseen hintaan. Vaihtarit eivät kuitenkaan saa asuntoa suoraan Vestiden (paikallinen loas) kautta, vaan yliopisto tarjoaa asunnot vaihtareille Vestiden kautta. Asunnon varaamisen tarvitaan varauskoodi, joka saadaan yliopistolta. Olimme siis hyvissä ajoin jo toukokuussa yhteydessä yliopistoon asunnon saantia varten. Vastaus nr.1 kuului: "Emme voi auttaa, lisäinfoa tulee kesällä". Onneksi kesällä oli töiden ohessa aikaa tarkastella myös täkäläistä asuntotilannetta ja kun lisäinfo asunnosta sisälsi tiedon siitä ettemme saa asuntoa ollenkaan, oli aika lähettää toinen maili ja kolmas maili. Vastaukset kuuluivat: "Sori, emme voi auttaa, meillä ei ole mahdollista järjestää teille asuntoa".


Case yksityiset asuntovälittäjät. (Lue: ryöstömarkkinat)

Kun asuntoa lähdettiin etsimään vapailta villin lännen markkinoilta, niin ekat fiilikset olivat toiveikkaat. Kivoja, kauniita asuntoja Ikea-sisustuksella hyvällä sijainnilla tuntui olevan paljon tarjolla. Asuntoa ei kuitenkaan voitu vuokrata jo kesällä sillä vuokraisäntä vaati luonnollisesti vuokraa kesäkuukausilta vaikka saapuminen tänne oli vasta elokuun lopulla. Lisäksi osa ei halunnut ulkomaalaisia / opiskelijoita asukkaiksi ja osa ei halunnut vuokrata 1 hengelle tarkoitettua asuntoa kahdelle eikä osa halunnut solmia alle puolen vuoden /  alle kokonaisen vuoden sopimuksia. Nettisivut eivät myöskään olleet aina ajantasalla, joten kaikki parhaat palat olivat jo menneet (osa todennäköisesti pöydän alta). Suomesta käsin asunnon saanti oli hyvin hankalaa, etenkin kun ei ollut mahdollisuutta käydä katsomassa asuntoja.  Välittäjät suhtautuivat nuivasti ulkomaalaisiin toisinaan.

Kuvat ja netti-ilmoitukset eivät ole aina ajantasalla siitä mitä asunto oikeasti sisältää. Ja paikalle päästyämme kävi ilmi että potentiaalisia vaihtoehtoja oli vähemmän mitä nettisivut antoivat ymmärtää, sillä markkinoilla on vapaana vain vähän kalustettuja kämppiä. Me tarvitsimme taas ehdottomasti kalustetun, sillä vaihto on kuitenkin todella lyhyt aika (5kk) ja hollantilaisittain kalustamattomassa vuokra-asunnossa ei ole edes lamppuja katossa. Sieltä syvimmältä olivat kuitenkin hinnat - ne ovat todella huimat vaikka kyseessä ei ole mikään miljoonakaupunki tai pääkaupunki. Esimerkkinä: 30m2 pimeä paloportaiden yläpäässä sijaitseva likainen rotanloukku muutamalla oksennustahralla sohvassa maksoi 985e/kk. Eikä siinä vielä kaikki! Kaupan päälle käytäntönä on aina periä välityspalkkiota 1kk vuokra sekä vakuusmaksuna 1kk vuokra +19% alv. Eli ensimmäisen kuukauden vuokra oli n.2600e. Siinähän ne kesätyörahat olisikin sitten menneet. Jostain kumman syystä sopparia ei koskaan kirjoitettu.

Case yliopiston apu ja Vestide osa 2.

Yksityisten asuntojen korkeat hinnat pakottivat meidät hattu kourassa yliopiston kv-palveluiden tiskille ensimmäisenä koulupäivänä. Kerroimme että olemme asunnottomia, eikä meillä ole varaa maksaa yllä mainittuja vuokria. Kerroimme myös kaiken mitä olimme tähän mennessä tehneet ja pyysimme apua ja neuvoja miten toimia. Kysyimme, miksi emme olleet saaneet asuntoja Vestiden kautta, sillä muiden vaihtareiden kanssa jutellessa selvisi että kaikki asuvat jo Vestiden asunnoissa. Toimistolla meidän otettiinkin vastaan hymyille jonka jälkeen saimme kuulla kaiken olevan oma vikamme, sillä emme olleet osanneet kysyä asunnoista oikealta henkilöltä oikealla tavalla (ilmeisesti 4-5 meiliä aiheesta eivät vielä riittäneet meidän kohdalla).

Olemme todellakin huomanneet että vaikka meidät kovasti toivotetaan tervetulleeksi kaupunkiin yliopiston puolelta, niin ketään ei kiinnosta vaihtareiden asiat. Palveluinto on mitätöntä, mikä käy hyvin ilmi kliseisitä lauseista kuten "meillä on kiire ja resurssivajausta" "paperitöihin kuluu viikkoja" yms. perus shaibaa. Kaikki tantat hymyilevät, mutta pohjimmiltaan vähät välittävät että joutuu sillan alle.  Ainoastaan yksi homomies Vestideltä lämpesi (Villelle?) kun Ville väläytti koiranpentu ilmeen ja auttoi meitä eteenpäin soittamalla yliopistolle (josta ei silloin vastattu tietenkään).
Jos tämä koko viimeisen viikon ajan kestänyt ravaamisprosessi on jotain hyvää saanut aikaan, niin ainakin sen että meistä on tullut hankalia valittavia asiakkaita jotka seisovat toimistolla seuraamassa että asiat etenee ja pistäytyvät tekemässä pistotarkastuksia toimistolla joka päivä. Myös Aino on oppinut on tekoitkua ja oppinut uhkailemaan, että joutuu kadulle yksin nukkumaan jos kukaan ei viitsi nopeuttaa sopimusten tekoa.

Asuntotilanne on nyt: Saimme lopultakin varauskoodin ja yksi huonevaraus tehty Vestideltä tällä hetkellä tyhjänä olevasta asunnosta. Vestiden suunnalta on tullut ristiriitaista tietoa mahdollisesta muutosta vaikka vakuusmaksu on jo maksettu luottokortilla. Kaupallisen alan opiskelijoina ihmettelemme mistä tämä kaikki tehottomuus voi olla peräisin, sillä luulisi että he haluaisivat tehdä bisnestä ja jos pääsisimme muuttamaan mitä aiemmin, olisimme velvollisia myös maksamaan enemmän. Ja mikä kumma kestää standardi vuokrasopimuksen laatimisessa?? Kuinka paska kopiokone heillä on kun kaikille vuokralaisille saman sopimuspohjan tulostaminen kestää viikkoja??

Case: Suuret tunteet & Pyörät

Aamu alkoi Ainolla jo puoli seitsemän. Oli tainnut jäädä kesätyömoodi päälle ja suuresta jetlagistäkaan ei oltu toivuttu vielä.

Aamupäivällä lähdettiin bussilla (aika kallista täälläkin, yksi matka matkustajalta maksaa 3€) asemalle ja sieltä Student Eindhoven järjestön päämajaan. Olimme varanneet täältä pyörät (onneksi emme maksaneet) ja olimme sopineet hakevamme pyörät heiltä. Perillä selvisi ettei mitään pyöriä ollutkaan eikä ollut varmaa tietoa milloin sellaisia saapuu. Meitä tämä harmitti kovasti, sillä kaikki paikalliset liikkuvat täällä pyörällä ja ilmankin ollessa hiostavat 28°C ilman tuulenvirettä pyörät olisivat tulleet tarpeeseen.

Hieman pettyneinä, mutta kuitenkin toiveikkaina suuntasimme yliopistoalueelle, joka sijaitsee aivan aseman vieressä. Sieltä saimme virallisia todistuksia osoittamaan että tulemme "opiskelemaan". Ville hyppi tasajalkaa (ilosta/jostakin muusta) kun huomasi paperiden mukaan opiskelevansa logistiikkaa. "Onneksi tutalainen on dynaaminen moniosaaja" (Kemppinen 2012)

Seuraavaa pyöräkauppaa etsiessämme poikkesimme random vuokravälittäjä toimistoon. Paikallinen pensselisetä oli kovin innoissaan uusista asiakkaistaan (meistä) ja kun hän kuuli että olimme ensimmäistä päivää kaupungissa hän lupasi meille kaupunkikierroksen kahdella asuntonäytöllä. Kaverin omenalla ei kuitenkaan "ollut mahdollista" soittaa suomen liittymään joten innokas kauppamies alkoi järjestämään meille jo prepaid liittymää viereisestä puhelinliikkeestä nappaamalla Villeä olkapäästä ja viemällä tämän prepaid ostoksille  Äijä sattui olemaan yksin toimistolla joten Aino jäi vastaamaan tyhjästä puljusta ja kaverin iphonesta joka pirisi jatkuvasti. Muutenhan toimisto olisi pitänyt sulkea ja eihän se käynyt päinsä. 

Itse kaupunkikierroksella kaveri ajoi liian kovaa pienellä huteralla suzukillaan (Ainoa vähän pelotti) ja näytti kaikki tärkeät nähtävyydet (kuten  turkkilaisen moskeijan). Parkkeeraaminen tapahtui yksisuuntaisella väärään suuntaan ja asunnoissahan oli tietysti vielä toiset asukkaat (näisä ei ollut vielä edes varmaa milloin vapautuvat). Ensimmäisessä asunnossa nuori nainen pyykkäsi alusvaatteitaan kun välittäjäystävä esitteli että pyykkiteline tulee kaupan päälle ja toinen kämppä oli aivan karmiva pimeä huume/home/röökiluola mihin meitä ei saisi kirveelläkään mutta vuokrahinta lähenteli saimaanhelmen hintoja.

Kierroksen jälkeen olimme pää niin pyörällä että halusimme hengähtää ja poistuimme liikkeestä ilman mitään lupausta huomisesta ja suuntasimme dönereille kebabilaan. (Kebuannokset ja limu maksoivat 7,5€ yhteensä ja oli melkein yhtä hyvää kuin pikkupuistossa, jopa parempaa kuin selamissa :D)

Tämän jälkeen iski pieni epätoivo kiertäessämme noin 5-10 välittäjäpaikkaa, sillä kalustettuja asuntoja ei ole ilmeisesti tarjolla tässä kaupungissa. Case kämpän metsästys jatkuu edelleen, toivotaan että saamme katon pään päälle.

Katselimme liikkeistä myös second hand pyöriä. Ja kun pyörätkin maksoivat kaupoissa 150€:sta lähtien (eivätkä olleet aina edes kierrätyskeskus tasoa) oli fiilis vähän maassa. Iltapäivällä koomailimmekin täällä hotellihuoneessa kun Ville facebookatessaan alkoi juttelemaan paikallisen opiskelijan Bartin kanssa (tuttu Estiemistä, ei teeveestä). Bart sanoi että Interactiella (paikallinen Kaplaaki) on myytävänä muutamia pyöriä maanantaina Erasmus vaihtareille. Pyöriä oli jäljellä viisi joita yksi oli lasten pyörä (onneksi myös kiinalaiset vaihtarit on huomioitu).

Innostuimme tästä ja sovimme että voimme tulla ostamaan omamme jo tänään. Bart suostui ja pian olimme taas bussissa ja matkalla kohti yliopistoa.

Pyörät olivat aivan mahtavat ja päätimme ostaa ne saman tien! Ainon vaaleansininen mummopyörä maksoi 60€ ja Villen tummanvihreä menovehje 70€. Hinnat eivät olleet juuri mitään verrattuna pyöräliikkeiden hintoihin. Etenkin kun lukukauden päätyttyä fillarit voi myydä eteenpäin.

Innoistumme pyöristä niin paljon että teimme reissuja ympäri keskustaa ja opimme myös että keskusta-alueella täytyy taluttaa pyöriä (kokemuksesta). Täytyy myöntää että pyöräillessä avautuu ihan erilainen kaupunki kuin kävellen tai bussista. Ainolle täytyy varmaankin vielä hankkia turvaliivi ja lippu, sillä hän meinasi jo jäädä pari kertaa hurjapääskoottereiden alle. Liikennesäännöissä on kyllä vielä pyöräilijän kannalta opeteltavaa. Se kyllä opittiin että autot väistää, muut välttämättä eivät.

Myöhemmin menimme vielä paikalliseen supermarketiin ja ostimme piknik eväitä ja menimme puistoon istumaan iltaa.

Piknikille eväät parilla kympillä

Päivän paras uutinen: pyörät! Ainon etualalla, Villen puun takana

t. A & V