perjantai 17. elokuuta 2012

Case: Suuret tunteet & Pyörät

Aamu alkoi Ainolla jo puoli seitsemän. Oli tainnut jäädä kesätyömoodi päälle ja suuresta jetlagistäkaan ei oltu toivuttu vielä.

Aamupäivällä lähdettiin bussilla (aika kallista täälläkin, yksi matka matkustajalta maksaa 3€) asemalle ja sieltä Student Eindhoven järjestön päämajaan. Olimme varanneet täältä pyörät (onneksi emme maksaneet) ja olimme sopineet hakevamme pyörät heiltä. Perillä selvisi ettei mitään pyöriä ollutkaan eikä ollut varmaa tietoa milloin sellaisia saapuu. Meitä tämä harmitti kovasti, sillä kaikki paikalliset liikkuvat täällä pyörällä ja ilmankin ollessa hiostavat 28°C ilman tuulenvirettä pyörät olisivat tulleet tarpeeseen.


Hieman pettyneinä, mutta kuitenkin toiveikkaina suuntasimme yliopistoalueelle, joka sijaitsee aivan aseman vieressä. Sieltä saimme virallisia todistuksia osoittamaan että tulemme "opiskelemaan". Ville hyppi tasajalkaa (ilosta/jostakin muusta) kun huomasi paperiden mukaan opiskelevansa logistiikkaa. "Onneksi tutalainen on dynaaminen moniosaaja" (Kemppinen 2012)


Seuraavaa pyöräkauppaa etsiessämme poikkesimme random vuokravälittäjä toimistoon. Paikallinen pensselisetä oli kovin innoissaan uusista asiakkaistaan (meistä) ja kun hän kuuli että olimme ensimmäistä päivää kaupungissa hän lupasi meille kaupunkikierroksen kahdella asuntonäytöllä. Kaverin omenalla ei kuitenkaan "ollut mahdollista" soittaa suomen liittymään joten innokas kauppamies alkoi järjestämään meille jo prepaid liittymää viereisestä puhelinliikkeestä nappaamalla Villeä olkapäästä ja viemällä tämän prepaid ostoksille  Äijä sattui olemaan yksin toimistolla joten Aino jäi vastaamaan tyhjästä puljusta ja kaverin iphonesta joka pirisi jatkuvasti. Muutenhan toimisto olisi pitänyt sulkea ja eihän se käynyt päinsä. 


Itse kaupunkikierroksella kaveri ajoi liian kovaa pienellä huteralla suzukillaan (Ainoa vähän pelotti) ja näytti kaikki tärkeät nähtävyydet (kuten  turkkilaisen moskeijan). Parkkeeraaminen tapahtui yksisuuntaisella väärään suuntaan ja asunnoissahan oli tietysti vielä toiset asukkaat (näisä ei ollut vielä edes varmaa milloin vapautuvat). Ensimmäisessä asunnossa nuori nainen pyykkäsi alusvaatteitaan kun välittäjäystävä esitteli että pyykkiteline tulee kaupan päälle ja toinen kämppä oli aivan karmiva pimeä huume/home/röökiluola mihin meitä ei saisi kirveelläkään mutta vuokrahinta lähenteli saimaanhelmen hintoja.


Kierroksen jälkeen olimme pää niin pyörällä että halusimme hengähtää ja poistuimme liikkeestä ilman mitään lupausta huomisesta ja suuntasimme dönereille kebabilaan. (Kebuannokset ja limu maksoivat 7,5€ yhteensä ja oli melkein yhtä hyvää kuin pikkupuistossa, jopa parempaa kuin selamissa :D)


Tämän jälkeen iski pieni epätoivo kiertäessämme noin 5-10 välittäjäpaikkaa, sillä kalustettuja asuntoja ei ole ilmeisesti tarjolla tässä kaupungissa. Case kämpän metsästys jatkuu edelleen, toivotaan että saamme katon pään päälle.


Katselimme liikkeistä myös second hand pyöriä. Ja kun pyörätkin maksoivat kaupoissa 150€:sta lähtien (eivätkä olleet aina edes kierrätyskeskus tasoa) oli fiilis vähän maassa. Iltapäivällä koomailimmekin täällä hotellihuoneessa kun Ville facebookatessaan alkoi juttelemaan paikallisen opiskelijan Bartin kanssa (tuttu Estiemistä, ei teeveestä). Bart sanoi että Interactiella (paikallinen Kaplaaki) on myytävänä muutamia pyöriä maanantaina Erasmus vaihtareille. Pyöriä oli jäljellä viisi joita yksi oli lasten pyörä (onneksi myös kiinalaiset vaihtarit on huomioitu).


Innostuimme tästä ja sovimme että voimme tulla ostamaan omamme jo tänään. Bart suostui ja pian olimme taas bussissa ja matkalla kohti yliopistoa.


Pyörät olivat aivan mahtavat ja päätimme ostaa ne saman tien! Ainon vaaleansininen mummopyörä maksoi 60€ ja Villen tummanvihreä menovehje 70€. Hinnat eivät olleet juuri mitään verrattuna pyöräliikkeiden hintoihin. Etenkin kun lukukauden päätyttyä fillarit voi myydä eteenpäin.


Innoistumme pyöristä niin paljon että teimme reissuja ympäri keskustaa ja opimme myös että keskusta-alueella täytyy taluttaa pyöriä (kokemuksesta). Täytyy myöntää että pyöräillessä avautuu ihan erilainen kaupunki kuin kävellen tai bussista. Ainolle täytyy varmaankin vielä hankkia turvaliivi ja lippu, sillä hän meinasi jo jäädä pari kertaa hurjapääskoottereiden alle. Liikennesäännöissä on kyllä vielä pyöräilijän kannalta opeteltavaa. Se kyllä opittiin että autot väistää, muut välttämättä eivät.


Myöhemmin menimme vielä paikalliseen supermarketiin ja ostimme piknik eväitä ja menimme puistoon istumaan iltaa.



Piknikille eväät parilla kympillä


Päivän paras uutinen: pyörät! Ainon etualalla, Villen puun takana

t. A & V

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti